Kaloista yleisesti

Kaloja on ollut olemassa tiettävästi jopa 500 miljoonan vuoden ajan, joten ne ovat itse asiassa olleet olemassa jopa kauan ennen dinosauruksia. Kaloina voidaan pitää kaikkia kidusten avulla hengittäviä selkärankaisia eläimiä, jotka elävät veden alla. On kuitenkin olemassa muutamia eri kalalajeja, jotka kykenevät elämään myös maalla pidempiä aikoja ja jopa päivien ajan. Kidusten avulla kalat pystyvät ottamaan elimistöönsä vedestä tarvitsemaansa happea. Suurimmalla osalla kaloista on ”suomut” ja evät. Suurin osa kaloista liikkuu supistamalla vuorotellen selkärangan molemmilla puolilla olevia lihaksia siten, että liike muistuttaa S-kirjainta.

Nykyään erilaisia kalalajeja on tunnistettu jopa 25000, mutta on kuitenkin arvioitu, että vesistöjen kätköissä elää vielä yli 10000 tunnistamatonta kalalajia. Kaloja on kehittynyt hyvin eri muotoisiksi, kokoisiksi ja näköisiksi niiden elinympäristöön sopeutumisen myötä. Yhteensä kalalajeja onkin enemmän kuin kaikki maailman linnut, liskot ja nisäkkäät yhteen laskettuna. Meillä Suomessa on tunnistettu arviolta hiukan yli sata eri kalalajia, joista vakituisesti vesistöissämme elää noin 70 eri lajia ja joista 20 on melko helposti kalastettavissa. Yleisimmät Suomessa tavattavat kalalajit ovat ahven, hauki, kuha, siika, lahna, nieriä, särki, kiiski, erilaiset tokot, piikkikalat ja kampelat.

Jotkut kalat suosivat matalia vesistöjä elinympäristönä, toiset taas viihtyvät pimeässä merten syvyyksissä. Osa kaloista on makeanveden kaloja ja toiset elävät yksinomaan merivedessä. Jotkut kalat kuten esimerkiksi hauki tarvitsevat ympärilleen paljon kasvillisuutta kuten kaislikkoja, kun taas toiset kalat etsivät mieluiten itselleen syötävää pohjan kivikkoisista onkaloista. On arvioitu, että noin 40 prosenttia maailman kalalajeista elää makeanveden vesistöissä, vaikka alle prosentti maailman vedestä on makeaa vettä. Koska kalalajeja on olemassa niin monenlaisia ja niiden historia ulottuu niin kauas, jokainen niistä lisääntyy omalla tavallaan. Jotkut kalat kutevat joka vuosi, toiset taas neljän vuoden välein ja jotkut kutevat vain kerran elämässään, jonka jälkeen ne menehtyvät. Osa kaloista kutee keväällä, osa kesällä ja osa syksyllä tai talvella. Suomessa valtaosa kalalajeista kutee rannan tuntumassa matalilla vesistöalueilla useimmiten enintään muutaman metrin syvyyteen.

Suurin osa kaloista kutee. Naaraskala laskee mätimunansa veteen ja koiraan maiti hedelmöittää sen. Naaraskala saattaa laskea kalalajista riippuen tuhansia tai jopa satojatuhansia mätimunia. Hedelmöittyneestä mädistä syntyy kaloja. Suurin osa näistä kalojen munista ei kuitenkaan kehity loppuun saakka, sillä niitä uhkaavat monet tekijät kuten veden lämpötila, happitaso, erilaiset saaliseläimet ja taudit. Kun kala on lisääntymiskykyinen, voidaan sitä pitää täysikasvuisena. Pikkuiset kalanpoikaset ovat ulkonäöltään lähes läpinäkyviä ja muodoltaan pitkänmallisia. Elämänsä alkupuolen pienet kalat elävät lämpimissä rantavesissä, josta on helppo löytää planktonia ravinnoksi ja jossa on helppo piiloutua saalistajilta. Kalanpoikaset selviävät paremmin parvissa liikkuessaan, jolloin ne osaavat paremmin varoa väijyviä petokaloja. Mitä lyhyempi elinikä kalalla on, sitä nopeammin se saavuttaa aikuisiän. Pienimmät sintit saattavat saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden ikäisenä ja niiden eliniänodote on kahdesta kolmeen vuotta. Toisaalta jotkut suuremmat kalalajit voivat hyvinkin elää jopa 70-150 vuotta, jolloin niiden sukukypsyys saavutetaan vasta noin 25-vuotiaana. Kalojen kasvunopeudessa on suuria eroja, sillä esimerkiksi hauki kasvaa noin kymmenen senttimetrin verran vuodessa, kun taas erilaiset särjet kasvavat enintään muutaman sentin vuoden aikana.